Karjaturistina Guatemalassa

Me ollaan turvallisesti taalla Guatemalassa, Lago de Atitlanilla. Luonto on mahdottoman kaunis, ymparilla on vuoria ja solia, kuvankaunis jarvi ja pienia kylia, kahvi-ja maissiviljelmia ja koukeroisia vuoristoteita. Katuja varittaa mayjojen vaatteet ja koristukset. Aidit, jotka kantaa muutama viikkoisia vauvojaan selassaan.

Tama on hyvin turistisoitunut paikka, tuntuu valilla etta ihmiset ovat kyllastyneet toisiinsa puolin ja toisin turismin kaavan vain kaivertuessa syvemmalle tahan maahan. Koyhyys on vahvasti esilla, jonka nakee maya-intiaanien asuinoloista ja tyon maarasta. He ovat taalla melkein pelkastaan turismin varassa myyden omia kasitoitaan. Lapset tekee pitkaa paivaa, ja miesten ryhti on muuttunut yhdeksi isoksi kyttyraksi kannettuaan polttopuita ja muita raskaita kantamuksia. Antiguassa kadulla lastaan imettava aiti vietiin virkavallan saattamana pois muiden ihmisten silmista. Mieleeni tulee aika Intiassa, ja raskaiden aiheiden konkreettinen kohtaaminen ja kasittely.

Meilla on ollut Brunon kanssa antoisia keskusteluja paikallisesta poliittisesta tilanteesta ja ystavyyden kannalta voimakkaita yhdistavia kokemuksia. Bruno jaksaa olla koko ajan tukena vaikeissa ja surullisissakin tunteissa, mita taalla kohtaa tajutessa vallitsevan epatasa-arvon ja valinnanvapauden puutoksen.

Nicaragua jai taakse, aika siella antoi paljon ja maa oli kaikinpuolin kaunis ja ihmiset vastaanottavaisia ja ystavallisia. Tutustuimme viimeisena viikkona miskito-ja sutiava-intiaaniin, joiden kanssa tehtiin haastattelu ja kavimme tutustumassa myos heidan perheisiin. Sutiava-intiaanin kieli on katoamassa, sita puhuu enaa noin 3-5 ihmista. Teimme Leónissa myos jutun hollantilaisnaisesta, jolla oli vaikuttava katulapsiprojekti meneillaan.

Paadyimme Leónissa myos kiinnostavalle retkelle tulivuorelle, jolle kiivettiin ja laskettiin alas kelkoilla. Ymparilla oli vain mustaa kivea ja kraatereita joista tuli savua. Kaikkialla kauempana oli muita tulivuoria, erilaisia ja erivarisia, kasvillisuudella ja ilman, kuivia ja metsikkoisia. Yhden pienen vuoren kupeessa naytti olevan pieni nuotio, mutta se olikin kuuma savuava lahde.

Lopuksi, kun oltiin kannettu isoa puukelkkaa mukana ylos asti ja huipulle paastyamme hurautimme alas kelkoilla. Kelkalla pystyi menemaan 65km tunnissa mutta tuskin me ihan niin lujaa mentiin, vaikka yritettiin. Valilla kelkka kipsahti nurin, mutta oli helppo jatkaa matkaa. Oli mahtavaa nahda aktiivinen tulivuori ihan lahelta ja patikoida kivelta kivelle huipulle asti.

Vapisen jo ajatuksesta palata Suomeen, tiedan etta masennun ja olen toimettomana, kylmyys vetaa multa mielen alas ja maton alta. En olisi ennen uskonut etta kylmalla on niin suuri vaikutus muhun, ennen kuin saavuttiin Guatemalaan ja asteet putosi kymmenella vuoristojen takia. Taalla sita nytkin kirjoitellaan ilta kahdeksalta pitkissa housuissa, kolme paitaa paallekkain ja kaulahuivi ja silti viluttaa. Antiguassa oli viela kylmempi, ja huomasin miten olin artanyt ja huolestunut ja tuhlasin ajatteluani lammittelemiseen. Mulla on tosiaan erilainen kylmyydensietokyky kuin muilla, silla Bruno on T-paidassa ja shortseissa.

Riikka on hommanut meille asunnon Tampereelta ja menee katsomaan sita ensi lauantaina. Me odotellaan innolla vastausta. Se on yliopiston lahella ja vuokra on vain 500 e kaksiosta. Paasemme muuttamaan siis luultavasti pikemmiten palattuamme ja Bruno paasee aherruksen pariin. Itse aloitan lukemisen paasykokeisiin, kuvajournalismiin tai maantietooon, ja etsin ehka tyota esim. valokuvaamosta.

Valokuvaus on sujunut kohtalaisesti, tilanteiden mukaan. Monet ihmiset eivat siita pida tai pyytavat rahaa jos pyydan luvan. Valilla olen turhautunut, ja yritan keksia parempia lahestymistapoja mutta mikapa muuttaisi turismin vaikutuksia, kun ulkomaalaiset rapsivat kuvia sinne tanne ja rikkovat yksityisyyden ja reiluuden rajoja. Silta tuntuu myos itse kuvatessa. Paljon oisi kuvattavaa ja tutkittavaa, mutta taidoissa olisi parantamista ja kameran objektiivissa. Olen onnellinen naista kokemuksista ja niihin liittyvista kuvista, ja toivon saavani nayttelyn kasattua ensi vuonna. Muistelen valilla Intiaa kuvaamisen kannalta helpommin lahestyttavampana.

Espanja sujunee, ihan hyvin. Ei ihan viela puhuessa, mutta ymmarran kylla suurimman osan keskusteluista. Nautin siita kielesta valtavasti ja motivaatiota on oppia ja kuunnella. Meilla ei ole oikein enaa aikaa kielikouluihin, yritan pantata aikaisempia muistiinpanoja Granadasta. Huomenna tai ylihuomenna mennaan lomalle Meksikoon Chiapasiin ja Tyynellemerelle. Suunnitelmissa on opiskella espanjaa itsenaisesti,viettaa viela muutama lomapaiva lammossa, purkaa haastattelut ja koota kuvat ja artikkelit. Viela on aikaa ehka myos uudelle jutulle.

Me voidaan kummatkin oikein hyvin, ja ollaan matkan kulkiessa eteenpain arvostettu enemman mahdollisuutta olla taalla yhdessa. Meilla tosiaan on ollut aikaa toisille ja myos omaa rauhaa katsella ymparille. Itse olen taman matkan jalkeen vahvemmin kestavan kehityksen, luontoa suojelevan ja ihmisten tasa-arvoa ajavan, yhteisollisemman ja oikeudenmukaisemman maailman puolella. Omissa elamantavoissani ja laiskuudessani on paljon varaa muutokselle, ja toivon, etta voin tehda tulevalla tyollani jotain ylla olevien tavoitteiden puolesta. Samanmielisyyden loytaminen taalta, kuten muualtakin, kertoo mahdollisuudesta yhdistaytya.

-Meeri